ajatuksia viikon alkuun


Olin jo muutama päivä sitten aivan varma, että meille ei tänä vuonna pääsiäistä kotiin tule laitettua. Vähän jo kauhistuinkin sitä, että mikä mulla on, kun ei yhtään tee mieli istuttaa ruohoa tai ostella pääsiäiskukkia. Onneksi viikoloppu teki taas tehtävänsä ja sunnuntaina oli sen verran virtaa, että aloin siivoamaan laatikoita. En tiedä onko teillä miten siivottuja laatikoita, siis sellaisia, joihin tungetaan kaikki tärkeät paperit, kaikki ne niin ihanat ja tarpeelliset muistot yms. Ihan hirveä urakka taas, mutta lopputulos oli sen verran palkitseva, että kannatti ryhtyä. Sieltä se tipukin taas onneksi löytyi kaiken roinan seasta.

Kyllä me tehtiin viikonloppuna muutakin, kun vaan siivottiin. Perjantaina lähdin suoraan töistä kampaajalle ja sieltä vielä Sisustusiltaan, jonka Maru oli järkännyt. Marun blogia olen lukenut jo kauan, mutta ihan ensimmäistä kertaa sain hänet tavata. Ilta oli aika ihana ja se, että pääsin sinne vielä siskon kanssa kaksin tuntui todella mukavalta. Sanoisin, että täydellinen tapa aloittaa viikonloppu. Lauantai vietettiin Paviljongissa lapsi ja lemmikki-messuilla. Itse en sinne ollut ollenkaan menossa, mutta tuo ukko-kulta (en tiiä, että millä nimellä häntä blogissa kutsuisin, kun poikaystävä kuulostaa liian nuorelta ja onko mies vaan aviomiehen määritelmä tai, entä sitten mun usein kirjoittama kutsumänimi tuo toinen, se kuulostaa melkein liian kylmältä) vaati päästä messuille.. Messut oli yllättävän kivat. Ollaan vähän toivottu, että joku pv meitä olis täällä kolme ja vähän sillä silmällä katseltiin siellä pikkuisia.. Eläimiä siis. Lapsia vilisi silmissä ihan ilman katselujakin ja heillä näytti olevan hauskaa :) Päästiin onneks lyöttäytymään siskon ja serkkuni ja heidän lapsiensa seuraan, joten aika ihana lauantai siitä tulikin. Sunnuntaina saatiin pienet virpojat meille kylään ja nautittiin herkuista.


Tänä aamuna olikin sitten todella vaikea nousta töihin. En jotenkin saanut unta ja olin vielä kahden aikaan hereillä tietäen, että kello soisi kuudelta. Nyt on kumminkin maanantai lopuillaan ja istun tässä sohvalla joka paikka kipeänä. Käytiin sellainen hiihtolenkki tuolla, että kyllä sai kroppa treeniä. Ihan parasta.

Otin kuvankin ja laitoin Instaan. Samalla aloin miettimään sitä, kun nykyään kuulee niin paljon siitä miten tyhmää on kun monet ottavat kuvia ihan joka tilanteesta tai että eikö silloin ole elämää, jos ei siitä laita kuvaa jonnekin. Itse olen tästä vähän toista mieltä. Toki tässäkin on monta puolta, mutta minä oikeasti tykkään ottaa kuvia. Toki otan niitä mielelläni just niistä ihanista hetkistä. Palaan todella usein viikonkin aikana vanhojen kuvien pariin. Tykkään katsella rakkaita ihmisiä tai sitä, että miten kaunista jossain oli. En minä suurinta osaa kuvista edes jaa mihinkään vaan pidän ihan vaan itselläni, mutta kyllä mielelläni jaan niitä omasta mielestä kivoja kuvia aina välillä. Ehkä se on tapa kertoa niille ystäville, joita ei ihan joka päivä näe, että täällä on tehty tällaisia juttuja ja toisaalta ne kuvat monesti muistuttavat myös itseäni siitä, että elämään mahtuu paljon hyvää. Arki on arkea ja vaikka se onkin juuri sellaista mistä tykkään niin kyllä sitä välillä on ihana muistella mitä on tehnyt vapaalla. Entä ne päivät, kun kaikki menee huonosti. On myös vaikea selittää vieraille ihmisille, että millaista on elää tässä mun kropassa. Ei se aina ole niin kivutonta. Joskus sattuu kovasti ja silloin on niin ihana muistella ihania hetkiä. Joskus taas harmittaa kovasti, ettei pysty tekemään jotain ja sitten voi muistella, että pystyn tekemään hyvinkin paljon. Mulle ne kuvat on ollu tärkeitä. Enkä muuten pane pahaksi ihailla myös muiden kuvia. Seuraamani blogit ja instatilit tuo paljon iloa mun elämään. Ehkä sitä kumminkin osaa vielä onneksi erottaa, että milloin on hyvä kuvia ottaa ja mitkä hetket on hyvä jättää kuvaamatta :) Meitä on monenlaisia ja jokaisella ne omat tapansa elää.

Tulipas siinä taas juttua..



Vielä muutama työpäivä ja sitten lomaillaan. Mun toiveet pääsiäslomalle sisältää paljon elokuvia, sarjoja, löhöilyä ja päikkäreitä :)

Mukavaa maanantaita. Mä katson täällä, että mitä Kape kokkailee ja yritän painaa mieleeni hyviä ohjeita..

Ruut

Keskiviikon kollaasi

Kävin tänään lounaalla ystävän kanssa, jota en ollut nähnyt yli kolmeen vuoteen. Siinä kuulumisia vaihtaessa kuulin itseni toteavan, että "Ei minulle oikeastaan ihmeitä kuulu. Aika tavallista arkeahan tämä elämä on". Sitähän se on, mutta oikeastaan jos tarkemmin alkaa miettimään niin onhan tämä elämä ihan erilaista kuin silloin, kun oltiin edellisen kerran tavattu. Ei sitä itsekään aina tajua, mitä kaikkea vuosien aikana tapahtuu.

Tavallista arkea ja tavallista elämää. Meidän ja mun elämä on sellaista, että aamulla herätään, syödään puurot ja mennään töihin. Töitä tehdään siinä päivän aikana ja vielä kotiin ajellessa niitä välillä puidaan. Kotiin tullaan enemmän ja vähemmän väsyneenä. Jos jaksetaan niin käydään ulkona, jos ei, niin sitten makoillaan sohvalla. Joskus mennään käymään siskon luona ja leikitään pikkuisten poikien kanssa ja joskus jos oikein hurjiks heittäydytään niin nähdään muitakin tai lähdetään käymään jossain. Iltaisin mennään nukkumaan kympiltä. Mä sammun heti ja tuo toinen sitten joskus myöhemmin. Pari kertaa viikossa saunotaan. Itse nautin saunan lämmöstä ja toinen käy pikaisesti uimassa. Minä menen järveen sitten ehkä kesällä. Arkisin syödään helppoja ruokia ja viikonloppuisin mietitään kunnolla, että mitä halutaan syödä. Torstaisin siivotaan..

On ollu aikoja, että tällainen arki olis ollu hyvinkin tylsää. Silloin on kaivannu elämään jotain uutta, ihmeellistä ja halunnu tehdä ja mennä ja nähdä mahdollisimman paljon. On myös ollut aikoja, että olis antanut mitä vaan, että saisi edes hetken elää tällaista arkea. Jos oikein alkaa asioita miettimään niin kyllähän se välillä pelottaa, että mitä jos äkkiä tapahtuisikin jotain ikävää. Minulle, meille, lähipiirille.. Että jos oikein sanon, että on mukavaa ja nautin, niin eikö varmasti kohta tule jostain jotain ihan muuta. Niinkin voi toki käydä ja ehkä se saa mut entistä enemmän nauttimaan just tästä tässä ja nyt. Ehkä seuraavan kerran voisin vain todeta, että "Hyvää minulle kuuluu. Voi, miten mukavia hetkiä sitä on taas saanut elellä". 

:)


Ruut



lumen keskeltä




Tämän lumimäärän keskellä on muuten aika hankalaa uskoa sitä, että ollaan jo lähempänä huhtikuuta. Eilen ajeltiin autolla jäätiellä ja pudotettiin "anopin" katolta lumia. Tänään töissä ei jossain vaiheessa nähnyt ulos ollenkaan, kun satoi niin paljon lunta. Onneksi se sade loppui lähes yhtä nopeasti kuin alkoikin. Iltapäivällä töiden jälkeen lähdettiin jäälle hiihtelemään ja nauttimaan auringosta. Saa nähdä, oliko viimeinen kerta suksilla vai vieläkö ehtii. Talvi on kyllä mukavaa aikaa, mutta ei se haittaisi, vaikka tuo lumi tuosta sulaisikin.

Lumesta huolimatta kevät on hiljalleen täällä ja siitä kertoo tuleva pääsiäinenkin. Kohta on aika kaivaa tipu kaapista ja syödä ehkä muutama suklaamuna.

Sitä ennen vielä muutama työviikko. Josta toinen alkoikin jo tänään.

Eipä tänne sen ihmeempiä kuulu. Ihan tätä tavallista arkea edelleen. Töitä ja tekemistä riittää.

Toivottavasti myös teillä menee hyvin. Mukavaa maanantaita ja alkanutta viikkoa.

Ruut




Uusi tv-taso


Joko teillä on televisiot seinällä ja kirjat piilossa? Täällä ei ole haluttu luopua kirjahyllyistä tai tv-tasoista. Eilen lähdettiin ostamaan Ikeasta muutamaa koukkua. Kierrettiin Ikea nopeasti läpi ja otettiin kaikki tarpeellinen mitä mieleen tuli. Kassalla tajusin, että eipä muistettu ostaa just sitä, minkä takia halusin reissuun. Mies totes, että jos saa lihapullat niin eipä haittaa kiertää uudestaan kauppaa läpi. Koukut löydettiin ja kassalle mennessä sattui katse valkoiseen lipastoon. Oltiin tätä jo meidän Porvoon majapaikassa katseltu ja mietitty, että sopis meille television alle. Itse oikeasti tykkään Ikean jutuista. Kyllä niistä suurin osa on mun käyttöä kestänyt vuodesta toiseen.

Pienen pohtimisen jälkeen ostettiin se ja eilinen ilta kuluikin sitten leppoisissa merkeissä lipastoa kasaillen. Ihan rehellisesti sanottuna ois voinu mennä vähän leppoisamminkin, mutta nyt se on kasattu ja voi kun siitä tykkään. Plussana nuo kaikki kuusi laatikkoa, joihin mahtuu vaikka mitä. Näitä kuvia lataillessa huomasin vasta tuon HAYn puisen käden ja minä en oo sitä noin laittanut :)


Voi, että kun näitä pitkiä blogitaukoja on taas ollut. En tiiä voinko enää edes vedota siihen, että en vaan jaksa aukaista tietokonetta, kun töissä koneella koko päivän istun. En oikeastaan jaksa enää edes aukaista puhelintakaan. Viime viikon kärsin vielä ihan kamalasta pääkivusta ja meillä oli täällä televiokin kiinni. Nyt se on onneksi helpottanut ja viikonloppukin tais tehdä hyvää. Eipä sillä, että tässä välissä ois kovin ihmeellisiä juttuja ollutkaan. Naistenpäivänä ajettiin hampparille ja muutamana päivänä ulkoiltiin. Kavereita oon nähny ja muuten päivät on kulunu sitten töissä.


Nyt täällä valmistaudutaan taas tulevaan työviikkoon ja kieltämättä oon ollu pitkästä aikaa vähän stressaantunut ja jollain ihmeellisellä tavalla siitä onnellinen. Tätähän mä toivoin ne kaikki vuodet kun kotona jouduin makoilemaan :) Nyt saunaan, ehkä pieni lasi kuohuvaa ja kasvonaamio vaikuttamaan. Eikö kuulostakin stressaavalta ;)

Mukavaa sunnuntaita teille!

Ruut

muisteloita


Viikonlopun kuvat alkavat muistuttamaan toisiaan, mutta eipä se haittaa. Tuli taas vähän ulkoiltua. Nautittiin molempina päivinä auringosta ja retkeiltiin. Lauantaina kaksin ja sunnuntaina otettiin sisko perheineen mukaan. Aurinko tuntuu jo lämmittävän mukavasti.


Ehdittiin me onneksi lepäilläkin ja katsoa aika monta elokuvaa. Viikonloppua olis ollu kiva jatkaa vielä muutama päivä, mutta niin se vaan oli tänään herättävä kelloon ja raahauduttuva töihin. Nyt on sitten taas viikko käynnistynyt, joten kyllä nää päivät omalla painollaan menee. Herätyksetkään ei maanantain jälkeen kovin pahalta tunnu.


Näitä kuvia katsellessa voi oikeasti nähdä sen, että valo on lisääntynyt ihan huimasti. Tässähän alkaa oikeasti ajatukset siirtyä kohti kevättä ja kesää.
Nyt istun tässä sohvalla ja katson Unelmahäitä. Äsken soitin elämäni ensimmäisen kerran pikkuiselle A:lle, joka oli saanut puhelimen. Sieltä vastasi reippaalla äänellä hyvin iloinen poika, joka oli vähän säikähtänyt, että tuleeko se ääni oikeasti hänen puhelimestaan. Koko päivän tämä täti onkin saanut aika kivoja rakkausviestejä ja äskeinen ääniviesti "täti, olet paras" oli varmasti yksi kauneimmista viesteistä ikinä. Niin ne lapset kasvaa ja maailma muuttuu. Itse kun sain oman kännykkäni silloin lukiossa ollessani. Muistan ikuisesti sen päivän kun isäni kanssa oltiin puhelinta ostamassa. Myyjä ja isäni yritti myydä minulle jotain uusinta mallia ja itse olisin halunnut samanlaisen kun kaikilla muillakin. Ostettiin se uudempi ja kyllä mua hävetti, kun mun puhelin oli paljon pienempi kuin muilla :)

Onkohan se tää ikä vai mikä, mutta huomaan, että tosi usein muistellaan tuon toisen kanssa meidän lapsuutta ja nuoruutta ja millaista elämä oli silloin ja mitä on tullut tehtyä.. tai sit se on vaan toiseen tutustumista :D


Hiljalleen on taas aika sulkea silmät. Ehdottomasti mun päivän paras hetki. Rakastan edelleenkin nukkumista tai ehkä eniten sitä hetkeä, kun ollaan jo molemmat kääriydytty omiin peittoihin ja yritän varovasti tunkea mun kylmät varpaat toisen peiton alle. Hetken siinä lähellä sitten odotan, että varpaat lämpenee ja samalla jutellaan päivän hetkistä. Niin mukavaa.. ja uskokaa pois, oon tosi lähellä. Pari iltaa sitten mun nimittäin sanottiin muistuttavan sitä suuri silmäistä apinaa Suomen selviytyjistä, kun tuijotin niin intensiivisesti sentin päästä..


Mukavaa iltaa sinne teille myös.

Ruut