Kovin vakavasti en näitä aina osaa ottaa, koska mulla on aina välillä tällaisia unettomia kausia. Silloin oon aina kateellinen tuolle toiselle. Hän saattaa sanoa hyvät yöt ja heti perään olla ihan täydessä unessa. Voi myös nukahtaa lähes mihin vaan ja milloin vain. Itse kun vaadin vähintään sen täydellisen hiljaisuuden ja mistään ei saa näkyä edes pientä valoa. En myöskään pysty kovin helposti nukahtamaan muualle kuin sänkyyn.
Eilen illalla mua vähän ärsytti se, että olo tuntuu laiskalta, kun on niin väsynyt. On kumminkin pakko ottaa vähän rauhallisemmin niinä jaksoina kun unta ei niin helposti tule. Silloin on hyvä hetki lukea kirjaa ja tehdä vain rauhallisia kävelylenkkejä tuonne pakkaseen. Ehkä joka hetki ei tarvitse vaatia myöskään itseltään liikaa. Aina ei tarvitse siivota tai tehdä ruokaa. Välillä voi vaan jättää imurin kaappiin, pyykit narulle, syödä kaupan eineksiä ja valmiita torttuja. Painaa pää hetkeksi toisen (jo tod.näk.nukkuvan) pään viereen ja olla vain.
Mites siellä, onko muita väsyneitä vai joko tuo välillä pilkahteleva aurinko on saanu teidätkin pirteiksi?
Oli olo millainen vaan niin mukavaa keskiviikkoa just sulle!
ps. luin just, että mitä kirjoitin ja saatto kuulostaa vähän negatiiviselta, mutta olo ei sellainen oo. Nytkin melkein hymyilisin, jos jaksaisin ;)
Ruut
Ei kommentteja