Lomalla

Hei,

Täällä yksi onnellinen lomalainen. Tuntuu, että kesästä ja viime lomasta on niin pitkä aika ja muutenkin koko lukuvuosi oli sen verran työntäyteinen, että tämä loma tuntuu kyllä ihan extra hyvältä. No, en ehkä ihan kunnolla ole vielä lomatunnelmaan päässyt ja saattaa mennä montakin päivää, että se tapahtuu, mutta kovasti toivon sen tapahtuvan.

Ihan en ehtinyt eilen kirjoitella, kun meillä on ollut vähän tärkeämpiä hommia ja tämä viikko on mennyt aika paljon hääjuttuja pyöritellessä. Niissä onneksi päästiin paljon eteenpäin. Nyt voi tosin hetkeksi niistäkin lomailla ja keskittyä ihan vain jouluun.

Mitä meidän jouluun sitten kuuluu? Tänään vuorossa lahjojen paketointia. Ei yhtään lempipuuhaani, mutta yritän onnistua ja hermoilla vähemmän. Aloitin tämän homman ja viime viikonloppuna, mutta sain lähes heti kutsun sohvalle rauhoittumaan :) Tänään uusi yritys. Rakkaudella paketoituja paketteja tulossa siis taas täältä tänäkin vuonna ;) Pakettipaperiks valikoitui tänä vuonna tuollainen punainen paperi. Ihan kaunis on valkoisen nauhan kanssa. Tosin aamulla jo sanoin miehelle, että pitäisköhän mun ensi vuonna ostaa vain niitä valmiita paperikasseja. Säästyis muutamalta kiukkukohtaukselta tämä rouva, kun ei tässä muutenkaan niin leppoisia olla oltu.

Ihmeellistä kyllä, me taidetaan suurin osa tästä lomasta viettää ihan vaan kotona. Ensimmäinen joululoma tässä kodissa tuntuu kyllä entistä ihanammalta. Jospa se auttais siihen, että lomalta palais vähemmän kiukkuinen nainen. Toki hetki vietetään myös sukuloiden. Tältä lomalta odotan läheisten näkemistä, kiireettömyyttä ja ihan vaan runsasta lepoa. Mulla on pari kirjaa jemmassa, joita toivottavasti pääsen aloittamaan ja jo nyt on sovittu yks leffailta ystävien kanssa. Toki nautin myös siitä, että saan olla todella paljon Lakan kanssa, eikä tarvitse joka aamu kiirehtiä johonkin. Näin parin tunnin perusteella myös Lakka taitaa nauttia. On sen verran riehakas ja aktiivisesti mukana joka askeleella ja tykkää muuten tuosta paketoinnista paljon enemmän kun minä ;)

Nyt me taidetaan mennä hetkeks sohvalle ja ottaa päikkärit. Just käytiin ulkoilemassa tuolla aruingossa ja syötiin siskolta eilen saadut joulutortut ja vähän alkoi väsyttämään. Näihin tunnelmiin me jäädään nyt täällä ja rauhoitutaan joulua viettämään. Oikein ihanaa joulua myös sinne teille jokaiselle. 

Ruut

Meille tuli oikea kuusi

Nämä kuvat ladatessani mietin hetken, että kylläpäs onkin epäselviä kuvia, mutta nyt ei ole parempiakaan tarjolla.. Tässä siis meidän joulukuusi. Kuvista huolimatta kuusi on oikein ihana.

Käytiin lauantaina treffeillä keskustassa ja samalla matkalla haettiin kuusi. Sunnuntaina se koristeltiin ja siitä saakka sitä on ihasteltu ja yksi meistä ahkerasti maistellut. Kuusi on 210 cm pitkä ja sopii täydellisesti meille. Tämä on minulle ensimmäinen oikea kuusi sitten lapsuuden joulujen ja voin jo nyt sanoa, että tuskin viimeinen.

Kuusen lisäksi meillä on joulun tunnelmaa tuonut minun joulukalenteri, jonka sain mieheltäni lahjaksi. Se on meikkikalenteri, josta on paljastunut jo vaikka mitä ihanaa mm. erilaisia kasvonaamiota, huulirasva, luomiväri jne. Kalenteri oli ihana yllätys. Hyvin olen malttanut aukaista luukut oikeaan aikaan.

Nämä pienet asiat tuovat kyllä iloa näihin muuten hyvinkin arkisiin päiviin ja menivätpä ne viikonlopun treffitkin ihan mukavasti. Hyvää ruokaa hyvässä seurassa.

Ruut

Huone kerrallaan

Meidän vierashuone, jossa järjestys on muuttunut jo muutaman kerran. Tähän huoneeseen en ole uskaltanut vielä tauluja laittaa jo ihan senkin takia, että siellä huonekalut eivät mielestäni ole vielä löytäneet kunnolla paikkaansa. Vielä tekisi mieli siirtää ainakin kirjahyllyä.

Työhuone taas on vielä kokonaan laittamatta. On siellä tosin ihana työpöytä, jonka löysin Torista jo ihan silloin muuton aikoihin. Puuttuuhan mattojakin ja ehkä muutama kaappi, mutta joitakin asioita on hyvä pohtia hieman pidempään ja ehkä vain odotan, että ne oikeat tavarat tulevat joku päivä vastaan. Nyt ei ole kiire sisustaa ja jotenkin se on tosi mukavaa. Olen aina ollut sisustajana sellainen, että kaikki asiat on saatava kotiin mielellään heti, että voi sitten aloittaa sen elämisen. Ja nyt sitä ollaan vaan elelty täällä osittain keskeneräisessä sisustuksessa. Ehkä se on niin, että omasta mielestään ihana koti antaa jo niin paljon, että kaikki täällä tuntuu olevan ihan hyvin näinkin. Huone kerrallaan kuntoon ja ne huoneet mitkä ei valmiita vielä ole, on hyvä piilottaa ovia sulkemalla.

Sisustuksesta tulikin mieleen, että me päästään lauantaina sisustamaan vielä vähän lisää ja haetaan meidän ihan ensimmäinen oikea joulukuusi tänne. Tuo muovinenhan tuossa on jo jonkin aikaa ollut, mutta meille tarjoutui mahdollisuus saada oikea kuusi, joten päätettiin kokeilla, että miltä se tuntuu.

Nyt kumminkin nukkumaan. Huomenna on perjantai ja jään itse etätöihin, että ei Lakan tarvitse ihan koko viikkoa täällä yksin ikkunasta tuijotella. Hyvää yötä sinne ja mukavaa loppuviikkoa!

PS. Nyt onkin aikainen perjantain aamu. Me nukahdettiin tehokkaasti koko perhe ennen kuin ehdin painaa julkaise-nappia.

Ruut

"Mummokukka"

Viime sunnnuntaina käytiin kävelyllä tuolla vähän kauempana. Siinä tulomatkalla satuttiin pysähtymään kukkakaupan kohdalla ja mies sanoi, että käy ostamassa minulle kukkia. Olinkin juuri yksi päivä miettinyt, että kyllä niitä kukkia ennen aina osteltiin, mutta niin ne vaan vähenee, kun aikaa kuluu. Odotin autossa koiran kanssa ja kotona aukaisin paketin.

Paketissa oli Amaryllis. Olivat myyjän kanssa miettineet, että ottaako hän ruusuja vai sitten jonkun kukan, joka elää pidempään. Päätyi jälkimmäiseen.

En tiedä teistä naisista siellä, mutta minä olen kotona muistanut aina tasaisin väliajoin sanoa, että ruusuja, tulppaaneja yms olisi kiva saada kotiin. Kaikki kukat elävät kumminkin kanssani sen viikon korkeintaan. Tuntuu, että löydän ne parhaimmat ja pisimpään elävät kimput ihan vain kaupan kassalta. En tiedä, että mikä kukkakaupan myyjissä on, mutta joka kerta ne saavat myytyä miehelle mitä ihmeellisimmän kimpun erilaisia "mummokukkia", kuten niitä sanon. Sellaisia, joita näkee vanhoilla ihmisillä.

Kaikesta huolimatta taidan olla tosi onnellinen tuosta mun mummon punaisesta mummokukasta. Se näyttää oikein kivalta korissa ja on jotenkin jouluinen. Enkä kiellä sitä, että ajatus on oikeasti se tärkein. Kuka nainen ei kukista tykkäis? Otan onnellisena vastaan kaikki mummokukat, mitä mieheni kotiin kantaa. Ostan itse sitten aina välillä näitä vähän tylsemmän näköisiä kukkia tai jopa oksia.

Nyt alan googlettamaan, että kuinka usein Amaryllis tarvitsee vettä. Kovasti nimittäin toivon, että se on täällä meidän ilona vielä ainakin seuraavan viikon.

Mukavaa iltaa sinne muille viherpeukaloille.

Ruut

6.12

Itsenäisyyspäivä.

Meillä sitä on vietetty hyvinkin leppoisasti (sanonkohan joka kerta näin?). Muutamat pikkujoulut on kyllä tulossa, mutta nekin varsin myöhään, joten nämä ensimmäiset vapaat menevät ihan vain kotioloissa. Se ei kyllä haittaa yhtään. Tuntuu, että tässä vaiheessa vuotta alkaa jo aikamoista väsymystä olla ilmassa ja joululomaa odotan aina vain enemmän. Tänään aamulla nukuttiin vähän pidempään kuin tavallisesti. Päivällä nautittiin siitä, että sai käydä valoisalla säällä lenkillä ja iltapäivällä syötiin hyvin. Meillä oli ihan kunnon jouluruokaa täällä lanttu- ja porkkanalaatikoita, kinkkua ja joulutorttuja. Jälkkäriksi sitten lasi kuohuvaa ja vielä loputkin tortut. Telkkarista muutama elokuva ja linnanjuhlat. Oikein ihana vapaapäivä tähän työviikon keskelle. Ehkä parasta siinä on se, että saa vaan oleilla tuon miehen kanssa ja nauttia kiireettömyydestä parhaassa seurassa.

Nyt jaksaa hyvin huomisen töitä ja sitten voikin rauhoittua taas viettämään viikonloppua. Viikonlopuksikaan meillä ei taida ihmeellisiä suunnitelmia olla. Oikein mukavaa loppuviikkoa teille. Tavataan taas ensi tiistaina.

Ruut

Tervetuloa meille

Meidän eteinen.

Muistan varmasti aina, kun ensimmäistä kertaa tämän kodin oven avasin. Taidettiin molemmat ihastua heti siihen näkymään, mikä ovesta sisälle tullessa meitä vastassa oli. 

Näkymästä huolimatta on ihan hyvä, että itse eteinen toimii hyvin. 

Meillä on heti oven vieressä iso kaappi peiliovineen. Kaappiin mahtuu hyvin niin kesä- ja talvivaatteetkin. Eteinen tarvitsi myös pitkän maton, jossa ei hiekka ihan niin helposti näy. Mieluisimpia sisustusjuttuja ihanan Lumme-taulun lisäksi on kolme pientä puista jakkaraa, sekä Granitista ostettu säilytysritilä. Tuohon ritilään on tarkoitus ostaa vielä lisäosia, kunhan kukkaro sen sallii. Ostin sen samalla reissulla hääpukuni kanssa, joten siinä vaiheessa ei sitten muita juttuja osteltu :) Ihanasta reissusta muistuttaa tuo hylly siis! On muuten erittäin kätevä juuri eteisen hyllyksi, voin suositella. Meillä siinä säilytetään avaimien lisäksi koiran hihnoja ja pantoja, josta ne on kätevä napata ulos lähtiessä. 

Tämä eteinen on varsin toimiva ja toisaalta taas tarpeeksi tilava kahdelle ihmisille. Hyvin sovitaan lähtemään kotoa samaan aikaan ja hyvin mahtuu koirakin jalkoihin pyörimään ;) Eteisestä on vielä ovi kodinhoitohuoneeseen, joten sinne voidaan tarvittaessa paeta koko perhe kuraleikkien jälkeen. Voi olla, että joitain pieniä hankintoja eteiseen vielä jossain vaiheessa teen. Yritän nimittäin kiivaasti hävittää niitä kaikkia pieniä kasoja, mitä meille aina kerääntyy ties minne. Toistaiseks mun pikkuiset laatikot tai muut ratkaisut ei ole tuottaneet tulosta sen suhteen. Joskus sitä tarvii vähän enemmän luovuutta tähän sisusteluun tuon miehen kanssa eläessä. 

Nyt onkin aika suunnata askeleet taas sohvalta kohti eteistä. Vielä viimeinen iltalenkki tältä illalta tekemättä ja sitten voi taas hetken huilahtaa. Meillä on ollut täällä aktiivinen päivä, kun saatiin vielä siskon pojat kylään heti työpäivän jälkeen, mutta nyt on talo taas hiljentynyt ja voidaan kaikki kolme kohta käpertyä sohvalle.

Rauhallisia hetkiä myös sinne! 

Ruut

Retkihommia

Sunnuntaina soi aamulla puhelin. Vastasin ja sieltä kuului "Te lähdette meidän kans retkelle". Eipä tarvinnut meidän miettiä, että mitä sunnuntaina tekisi, kun tuli noin selkeät ohjeet.

Pakattiin eväät ja koira mukaan ja ajeltiin siskon luo tuohon ihan naapuriin. Otettiin sieltä yksi lapsi kyytiin ja käytiin lähikaupassa hakemassa täydennystä eväisiin.

Ajeltiin LaukaanTarvaalaan, missä ollaan välillä käyty retkeilemässä. Siellä on kiva retkipaikka missä on kota ja ranta. Paisteltiin makkarat ja pihvit ja nautittiin siitä, että lapset ja koira saivat juoksennella vapaasti. Kaikki kolme tosin innostuivat kävelemään rannan jäätiköllä ja me aikuiset huudeltiin vuorotellen, etteivät menisi syvemmälle. Lakka raukka kylmettyi jo hyvinkin äkkiä ja oli loppu reissun ajan mieheni takin sisässä nuotion läheisyydessä. Mulle onkin tullut tässä tällä viikolla muutama paketti Lakalle talvivaatteita ja meidän pukemiset nykyään tuo mieleen entisen työn päiväkodissa. Toinen yrittää juosta karkuun tai makaa maassa tassut suorana, ettei vaan saa paitaa päälle. Toki ymmärrän, ettei koira tykkää vaatteista, mutta mitäs on noin pikkuinen ja kylmäinen. Tilasin tossutkin, mutta niitä en oo saanu vielä jalkaan laitettua.

Pikkuinen koira nautti silti retkestä ja niin nautittiin me muutkin. En edes muista, että milloin viimeksi oltiin retkeilty. Tuntuu, että aina on meistä toinen jossain flunssassa tai sitten on menoa ja välillä on viikonloppuja, että haluaa ottaa ihan vaan rauhallisesti. Olin itse nyt flunssainen, ollut jo viikon. Ulkona oleilu tuntui silti hyvältä ja retkipaikka valittiin sen mukaan, ettei paljon käppäillä tarvinnut. Flunssa on ollut sen verran sitkeää, että jouduin kesken viikkoa olemaan muutaman päivän töistä pois, mutta ehkä tämä nyt hiljalleen hellittää. Toivottavasti te olette voineet vähän paremmin.

Huomenna onkin taas jo perjantai, joten oikein mukavaa alkavaa viikonloppua sinne teille. Ja hei, suosittelen metsään menoa aina kun se vain mahdollista on. Pienellä retkellä kun unohtuvat kaikki ne arkiset murheet ja stressit ja maistuuhan ne kahvit siinä nuotion äärellä aina vaan tosi hyvälle.

Seuraavia retkiä odotellesssa.

Ruut

Muutama hyvä kirja

Lukeminen.

Varmasti yksi mieluisimmista harrastuksista, mutta ainakin minulla kovin kausiluonteista. Välillä luen paljonkin ja sitten taas välillä on pitkiä aikoja, että en lue mitään. Tämä harrastus toimii erityisin hyvin näinä päivinä, kun olo on hyvinkin flunssainen ja tietokoneen valo liikaa kipeälle päälle.

Nyt olikin pakko tulla vinkkaamaan teille näistä kahdesta kirjasta. Clare Mackintosh: Minä näen sinut ja Gin Phillips: Niin kuin me olisimme kauniita. 

Ensimmäistä olen vasta lukemassa, mutta vaikuttaa hyvältä ja tuo Phillipsin kirja oli sellainen, etten malttanut sitä yksi viikonloppu kädestäni laskea ollenkaan. Koukuttava ja teksti helppo lukea, joten täyttää just nyt hyvän kirjan kriteerit. Tällä hetkellä olenkin lukenut vain tällaisia vähän jännempiä kirjoja. Ehkä luen liikaa häälehtiä tms. sillä normaalisti suosikkini romanttiset hömppäkirjat eivät vain nyt ole oikein kutsuneet luokseen :D Joten jos tekin haluatte koukuttua, niin voin suositella näitä!

Kuvissa mun lukukaverin lisäks meidän uusi penkki. Halusin makkariin sängynpäätyyn penkin, mihin voi nostaa kätevästi ylimääräiset tyynyt ja viltit yöksi. JYSK ei pettänyt taaskaan ja tämä löytyi tarjouksesta. Vielä olisi kiva saada tätä samaa sarjaa oleva vaaterekki makkariin ja taisi tällä sarjalla olla muitakin ihania juttuja. Tämä on muuten myös ensimmäinen huonekalu, minkä kokosimme ihan yhdessä ja vielä sovussa. Ikean huonekalujen kanssa se kun on vähän niin ja näin ;)

Kuvissa myös mun uudet lasit. Näkö oli päätetyön takia vähän huonontunut ja piti hommata uudet lasit. Lähinnä töitä varten ja autoilua, lukuhetket hoituu vielä toistaseks ilman laseja.

Nyt oikein mukavaa iltaa sinne. Itse lähen keittämään kupin teetä ja yritän saada tämän flunssan jotenkin taltutettua, vaikka tänä aamuna kieltämättä tuntu siltä, että tauti ei lähde mitenkään..

Toivottavasti te ootte pysyny terveempinä!

Ruut

Kuusi kotiin ja muita kuulumisia

Heippa taas, pitkästä aikaa.

Aikamoinen rutistus töissä on tässä ollut, mutta nyt näyttäisi siltä, että hieman alkaa hellittämään. Sen huomaa jo siitä, että on kerrankin taas aikaa ajatella blogia. Äsken just tyhjensin kameran muistikortin ja olin sinne lähemmäs 200 kuvaa ottanut, mutta en vaan saanut niitä ulos. Tämä, että blogi päivittyy näin epäsäännöllisesti ei ole kyllä hyvä juttu teille lukijoille. Välillä kun tekstiä tulee se monta viikossa ja sitten ollaan taas kuukausia hiljaa. Vähän tarkkailin myös muiden seuraamieni blogien postaustahtia ja huomasin, että joku säännöllisyys on hyvä olla. Päätin, että yritän sitä kahta kertaa viikossa. Joten tästä lähtien mun blogia päivittyy aina tiistaisin ja torstaisin. Toki pidätän oikeuden postata myös satunnaisesti viikonloppuisin, jos siltä tuntuu ;) Ihanaa, kun ootte jaksanu olla siellä, vaikka tää nainen onkin ollu jossain ihan muualla.

Kuten kuvista näkyy niin täällä meillä on jo hieman jouluista. Halusin koristella kuusen, kun se viime vuonna jäi kokonaan koristelematta ja voi kun se on tuonutkin ihanasti valoa tähän pimeyteen. Myös ulos oon laittanut jo joitain valoja. Vielä oon aika paljon jäljessä naapuruston muista taloista, mutta ehkä tässä hiljalleen jatkan tätä valojen virittelyä. Kuusenkin oikeastaan uskalsin laittaa sisälle, koska kaikilla muilla tällä kadulla jo sellainen oli. En oo koskaan asunu paikassa, missä näin moni aloittais nää jouluhommat jo ennen mua :) Joulu on oikeasti jo kuukauden päästä!

Noin muuten meille ei kuulu ihmeitä. Arkea, mutta se on oikeastaan ihan mukavaa se. Illat katsellaan sarjoja, luetaan kirjaa ja lenkkeillään koiran kanssa. Päivät tehdään töitä. Just nyt istun tässä sohvalla saunasta tulleena ja nautin siitä, että on viikonloppu.

Mukavaa viikonloppua myös sinne teille.

Ruut

Odotan sitä hetkeä, kun saan seistä kirkossa aviomieheni vierellä..

Miehen, joka tuli elämääni yllättäen. Juuri silloin, kun sitä vähiten osasin odottaa. Hiljalleen ne tapaamiset tihenivät ja jossain vaiheessa ystävyys muuttui rakkaudeksi. Ei kaikki ollut aina helppoa tai yksinkertaista, mutta eipä sitä enää kadu, että antoi suhteelle mahdollisuuden, silloinkin, kun olisi jo tehnyt mieli luovuttaa. Se, että tänä päivänä saan kutsua omaa miestäni aviomiehekseni tuntuu melkein epätodelliselta ja sitten toisaalta taas hyvinkin luonnolliselta. Vielä kestää hetki, että totun uuteen sukunimeeni, mutta sydän tietää jo, että tähän minä kuulun ja tässä haluan olla hyvinä ja vaikeina hetkinä.

Hääjärjestelyt ovat alkaneet aika verkkaisesti. On meillä jo juhlapaikka ja pitopalvelu menuineen tiedossa. Vieraslista on kirjoitettu ja muutama juttu hääpäivää varten on jo hankittu. Pidän ajatuksesta, että saadaan suunnitella häitä kaikessa rauhassa. Ainut panikoimisen aihe taitaa tosin olla juuri tuo, että ollaan liiankin rauhallisia ja huomataan sitten lähellä hääpäivää, että mitä kaikkea olis pitänyt tehdä ;)

Tähän mennessä olen huomannut, että kyllähän sitä on monenlaista asiaa, mitkä pitää ottaa huomioon, mutta aika mielelläni näitä suunnittelenkin, onhan tämä nyt sellainen asia mille suo ihan mielellään ajatuksen jos toisenkin. Itse en koe tarvitsevani mitään kovin hulppeita häitä vaan lähinnä haluan mukavan iltapäivän ja illan hyvässä seurassa. Lisäksi toivoin, että ruokana olisi ainakin muutama hyvää salaatti ja voisin ehkä saada lasin viiniä. Toki haluan viettää päivän nätissä mekossa ja katsella miestä komeana puvussaan ;) Kaikki muut on sitten vaan plussaa. Ehkä tulen myöhemmin kertomaan sitten niistä plussista enemmänkin, kun vaan keksin niitä :)

Nyt käperryn peittoon. Me vietetään täällä jo toista yötä retkeillen meidän olohuoneen lattialla. Olenhan jo kaksi kesää toivonut telttaretkeä, joten tää olkoon vähän sellainen. Tehdään tämä kaikki tietysti sen takia, ettei Lakka vaan hyppisi sänkyyn ja sieltä pois nyt kun ei kaikki kortit tässä elämässä ole ollut Lakan puolella. Kovasti toivotaan, että meidän rakas koira voisi pian hyvin.

<3

(Kuvat otettu tänä iltana. Kaunis lauantai. Näissä tunnelmissa oli oikein mukavaa miettiä tulevia häitä)

Ruut

Lisää Marimekkoa kotiin

Aamupalaksi irtokarkkeja ja monta kuppia kahvia. Eilen vähän kiinalaista ruokaa ja lasi viiniä. Monta lenkkiä raikkaassa ulkoilmassa ja hetken kiertelyä kaupungilla. Sellainen on ollut meidän viikonloppu tähän saakka. Tuosta kaupungilla kiertelystä tuloksena toin kotiin muutaman uuden pienen jutun. Oon niin nauttinut siitä, että vihdoinkin on koti, jossa on tilaa kaikenlaisille pienille kipoille, kynttilöille yms.

Sain kesällä syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Marimekkoon ja just eilen olin onnellinen, että en ollut sitä vielä ehtinyt käyttää. Huomasin, että liikkeeseen oli tullut vaikka mitä ihanaa. Alkujaan olin päättänyt, että ostan lautasen, koska niitä on vain viisi ja monesti sitä kuudetta kaipailee, jos tulee vieraita kylään. Kuppeja taas taitaa olla jo se 10 kpl. Tuon kuvassa näkyvän pikkuisen Mini-maljakon nähtyäni tiesin, että tämän ostan. Jotenkin se oli niin söpö ja samalla taas sellainen, mitä en varmasti raaskisi itse ostaa. Mies totesi kotona, että on pienin maljakko, mitä hän on koskaan nähnyt ja niin se taitaa olla minullakin, nimensä mukainen. Oiva/Svaale-kulhon näin nyt ensimmäistä kertaa ja se oli niin kaunis, että sen halusin ostaa. Meillä koira syö aika usein näistä tämän kokoisista Marimekon kulhoista ja onhan niihin kätevä laittaa vaikka mitä. Tosin tämän kirjoitettuani mun kaverit ei ehkä enää koskaan ota herkkuja näistä. Siskokin oli kauhuissaan kun olin heillä antamassa ruokaa koiralle jostain Marimekon kiposta. Meidän koira syö kauniisti ;)

En voi taaskaan väittää, ettei joskus pienet ostokset tekis onnelliseks. Uskon, että näistä on iloa pitkäksi aikaa. Tänäänkin oon aika monta kertaa näitä ihaillu. Tähän loppuun vielä muutama tuote, mitä katselin myös. Ihania ovat kaikki.

Oiva/Svaale Koppa
Oiva-puulautanen
Svaale-leikkuulauta
Tasaraita-leikkuulauta

Samalla kun tätä kirjoitain tuhisee mun vieressä nuo kaks, koira ja mies. Niillä on päiväuniaika ja mulla hetken rauha ajatella ihania kuppeja ja kippoja. Huomenna se on taas maanantaina ja ajatukset on jossain ihan muualla. Mukavaa sunnuntaita sinne teille ja ottakaahan tekin tämä päivä niin rauhallisesti kuin vaan pystytte.

Ruut

Jotain minusta

Olin viime viikolla kahvilla vanhan ystäväni kanssa ja siinä muutaman min päästä hän vain totesi, että aivan kuin olisi jonkun vieraan ihmisen kanssa juttelemassa.

Keskustelu meni jotenkin näin:
Hän: "Mitäs sinne maalle kuuluu?"
Minä: "Ei me asuta enää siellä, muutettiin nyt kesällä"
Hän: "Hei, oletko mennyt kihloihin"
Minä: "No, oikeastaan me mentiin jo naimisiin"
Hän: "Mitä?! En oo edes nähny sun miehen kuvaa ja ootte naimisissa"
Minä: "Onkohan mulla joku kuva, sellainen vähän tuoreempi. No, tuossa hän on Lakan kanssa"
Hän: "Kuka Lakka? Onko teillä koira?"

Joko mä oon tosi huono pitää yhteyttä tai sitten kun viestitellään niin puhutaan ihan jostain muusta :) Se on totta, että arki vie mukanaan. Arkena ei muuta ehdi kun käydä töissä ja tuntuu, että kaikki tapaamisetkin on nykyään hoidettava lounastauolla, että ehtisi edes hetken nähdä ja jutella. Töistä on aina kiiruhdettava suoraan kotiin Lakan luo ja sitten ruokailun ja lenkkien jälkeen sitä alkaa olla jo niin väsynyt, että silmät painuvat väkisin kiinni ja hyvä kun pysyn nykyään hereillä kymmeneen.. Ei sillä, en valita. Tykkään arjesta ja onhan sitä viikonloput aikaa sitten touhuta kaikkea muuta.

En voi silti kieltää, ettei tässä olisi ollut aikamoinen muutosten kesä nyt eletty tai oikeastaan muutosten vuosi. Enhän vielä vuosi sitten edes ollut töissä. Ehkä tää ihmisen elo on just tällaista, että välillä tapahtuu lyhyessä ajassa paljon ja sitten välillä on taas pitkiä aikoja ettei tapahdu mitään. Molemmissa puolensa, hyvät ja huonot.

Jotenkin ajattelin, että tän aloituksen lisäks sopii hyvin tällainen kysymys ja vastaus- postaus, joka on aikoinaan Jennin blogista lähtenyt.

Avioliittoja: Yksi ja melkoisen tuore, kuten alussa kerroinkin. Häitä juhlitaan sitten ensi keväänä, että saadaan vielä sukulaiset ja ystävät mukaan juhlimaan. Mulle on jotenkin aina ollut tärkeämpää se itse avioliitto, eikä niinkään ne häät. Meidän vihkipäivä maistraatissa jäi kyllä mieleen pysyvästi. Vihkikaava kesti runon kanssa sen melkein kaks min ja sanoinkin miehelleni, että ihan alussa ei jännittänyt, eikä lopussa, mutta vähän siinä keskivaiheilla ;) Se oli kyllä ihana hetki ja jotenkin ihan vaan meidän kahden. Nyt sitten häävalmistelut käynnissä ja kyllähän siinä puuhaa riittää. Mukavia juttuja silti.

Kihloissa: Kyllä oltiin. Yhdessä lähdettiin sormuksia ostamaan yhtenä kesäisenä lauantaina ja samalla käytiin syömässä. Itse olisin halunnut mäkkäriin, mutta mies sai taivuteltua mut vähän hienompaan paikkaan.

Lapsia: Ei ole. Ollaan niiden sijaan saatu melkoisen lapselta tuntuva koira, joka ehkä salaa kuvittelee olevansa meidän lapsi. On sen verran läheinen koiruli tää. Nytkin nukkuu mun sylissä, vaikka oon siirtäny varmaan viis kertaa jo tuohon tyynylle viereen..

Lemmikkejä: No, tää samainen koira. Lakka-Chihu. Kiltti kun mikä ja ottanut hyvin oman paikkansa meidän perheessä. Ei voitais kuvitella tänne mitään muuta koiraa. Edelleen usein mietitään sitä, että valittiin just oikea koira meille.

Leikkauksia: Ei ole tehty.

Tatuointeja: Yksi. Toisen haluaisin ja tietäisin jo mitä ottaisin, mutta saa nähdä saanko koskaan aikaseks mennä ottamaan sitä.

Lävistyksiä: Mulla on ollu joskus nuorempana nenäkoru, mutta nykyään vaan korvikset. Korvissa on tosin ollu niissäkin joskus enemmän reikiä, mutta en taida saada enää niihin koruja.

Muuttoja: Pienenä olen muuttanut kaksi kertaa ja kotoa lähdettyäni 11 kertaa Keski-Suomessa ja kerran Itävaltaan. Tämä asunto on kolmas omistusasuntoni. Toki yhteinen ja toivon, että tässä pysytään niin kauan kuin mahdollista. Ollaan edelleen erittäin onnellisia, että tämä sattui meidän kohdalle ja viihdytään hyvin täällä.

Ampunut aseella: Jollakin pyssyllä pappa opetti meitä ampumaan kun oltiin pieniä. Mitä niitä nyt on? En tiedä aseista mitään.

Ottanut lopputilin: En. Kerran olen joutunut kirjoittamaan lappusen, etten enää jatka töitä ja se oli silloin kun oma terveys petti ja silloinen työ ei enää sopinut minulle. Se oli kyllä ikävä hetki ja vielä välillä muistelen aikoja vanhassa työpaikassani..

Ollut saaressa: Käytännössä se koti, missä lapsena asuin oli saaressa. Jos siis saaren määritelmä on se, että on vettä joka puolella ja veden yli menee sillat.. Kreetalla on myös tullut oltua hyvin monta kertaa ja sekin on saari.

Autosi: Meidän auto on musta VW. Etenkin tuo väri on tärkeä muistaa sanoa muilla jutuilla ei niin väliä. Toki ilmastointi pitää olla ja ovien aueta painamalla avaimen napista. Siinä oli mun vaatimukset autokaupoilla viimeks.

Ollut lentokoneessa: Monta kertaa.

Ollut ambulanssissa: Kerran. Siitäkään ei ole kauaa. Toivotaan, että enää ei tarvitse sitä kokea.

Luistellut: Kyllä. Aika monena talvena. Viime talvi tais olla poikkeus. Ennen se oli helppoa. Nykyään en osaa jarruttaa :)

Surffannut: En. Ainoastaan netissä ja sitäkin tosi tosi vähän. Teen aina ne tietyt jutut ja katson tietyt sivut ja sen jälkeen en enää jaksa olla koneella.

Ollut risteilyllä: Aika harvoin. Viime kesänä oltiin Ruotsissa siskoni perheen ja vanhempieni kanssa ja se oli kyllä mukava reissu. Meidän ensimmäinen reissu ulkomaille yhdessä ja muutama extra tyyppi mukana :D

Ajanut moottoripyörällä: Ainakin kerran olen suostunut kyytiin. Isäni ajelee sellaisella paljonkin ja joku kesä oltiin menossa mökille niin lähdin kyytiin. En kyllä tykännyt ollenkaan. En voi ymmärtää, miten he äidin kanssa matkustelevat pyörällä paljonkin ja äiti väittää, että siellä rentoutuu niin, että meinaa melkein nukahtaa. Oma oloni oli lähinnä hyvin turvaton ja vaikka isäni lupasi, ettei ohita ketään niin pakkohan hänen oli. Kamala reissu :)

Ratsastanut hevosella: Ala-asteelta saakka. Käytiin lähes päivittäin tallilla ja kesät tietysti ratsastusleireilläLukiossa ollessa se sitten jäi. Enää en taida edes uskaltaa hevosen selkään.

Ollut sairaalassa: Pienenä kerran, kun sain jonkun ihme allergisen reaktion. Ei taidettu koskaan saada selville, että mistä se tuli. Silloin oli pelottavaa jäädä yksin sinne petiin. Tosin ei se kovin ihanaa ollut nytkään sen ambulanssikeikan jälkeen..

Suosikkihedelmä: Päärynä, mutta en oikeastaan koskaan osta niitä. Tuntuu, että ne menee aina niin nopeasti huonoks.

Aamu vai ilta: En pidä yhtään siitä, että joutuu herätä kelloon, mutta sanon silti aamu. Aamuisin oon jotenkin virkeämpi ja tykkään lähteä töihinkin mielellään jo ihan aamulla. Iltaisin oon nykyään ihan liian väsynyt.

Lempiväri: Musta

Viimeisin puhelu: Työpuhelu. Oon ollut tän päivän etänä.

Viimeisin viesti: Laitoin siskolle ajan milloin mennään sovittaa niitä mun hääpukuja.

Nähnyt jonkun kuolevan: En, vaikka muutamissa hautajaisissa on tänäkin vuonna tullut oltua..

Kahvi vai tee: Aamuisin aina kahvi iltaisin juon aika usein teetä. Kahvissa mulle riittää se yks aamukahvi, vaikka välillä tulee kyllä juotua myös päivällä kupponen.

Paras vuodenaika: Jokaisessa vuodenajassa on puolensa. Talvella voi hiihtää ja laitella joulua. Keväällä on jo ihanan valoisaa ja voi olla jo lämmintä, mutta ei liian kuumaa. Kesällä on usein loma ja on aikaa olla mökillä. Syksyllä ruska on kaunis ja lenkkikelit parhaimmillaan. Jos yksi pitää valita niin valitsen kevään.


Mukavaa iltaa. Me laitettiin just sauna päälle ja lähdetään sitä ennen lenkille koko poppoo.

Ruut

Esittelyssä meidän sauna ja WC

Tämän viikonlopun ehdottomasti paras juttu oli se, että saatiin saunaan vihdoinkin ovi ja lasiseinä. Lopputulos oli kyllä omaan mieleeni just täydellinen. Oon niin onnellinen, että valittiin lauteisiin tuo vaalea sävy ja ovi ja lasiseinä kirkkaina. Jotenkin tosi raikas yleisilme ja sopii hyvin laattojen värimaailmaan. Laattoina tuollainen suuri hiekanvärinen laatta seinässä ja lattiassa vähän harmahtava pienempi laatta. Kyllä täällä kelpaa saunoa! En tiedä kovin montaa asiaa, mikä olisi yhtä rentouttavaa kuin saunominen. Ihan joka ilta ei tule saunottua, mutta monta kertaa viikossa. Tuntuikin tosi pitkältä ajalta odottaa tuota ovea, vaikka onneksi tämä kesä oli jo sellainen sauna itsessään, ettei se ihan niin paljon haitannut, vaikka toimitus kesti. Saunottiin me silti jo muutaman kerran ihan ilman oveakin. Oli vaan ihan pakko testata sauna. Meitä ennen kun siellä ei kukaan ole saunonut, joten tästä on hyvä aloittaa tämän saunan tarina..

Meidän saunatila on itsessään aika tilava ja siellä on suihkun lisäksi vessanpönttö ja allaskaappi altaineen. Tässä talossa se varsinainen vessa on kumminkin tuolla makuuhuoneiden välissä. On aika luksusta, kun kahdella aikuisella on käytössään ns omat vessat. Enää ei ole aamuisin kiire laittautua, eikä tarvitse odotella, että vessa vapautuisi. Molemmissa vessoissa on suuret peilit valoilla, joista tykkään todella paljon. Saunan vessaan ollaan vielä etsimässä käytännöllisempää allaskaappia, mutta pienemmässä vessassa olen tyytyväinen, sillä tuohon kaappiin sopivat kaikki purkit hyvin ja on vielä laskutilaa päivittäin käytettäville meikeille yms. Meikkiteline Tigerista ja vetimet Ikeasta..

Ja koska tää bloggaaja ei edelleenkään ymmärrä kameran asetuksista, oli näistä kahdesta ns pimeämmästä tilasta vähän hankala ottaa kuvia, mutta uskon, että jonkin käsityksen kuvista silti saa.

Muuten tämä viikonloppu onkin mennyt meidän koiranpoikasta hoitaessa. Lauantaina tilanne meni jo hyvin pahaks ja lähdettiin aamulla aikaisin eläinlääkäriin. Nyt on onneksi kaikki hyvin. Mun lauantaille kaavailemat treffit vaihtu sitten ABC aamukahveihin, mutta sellastahan tää elämä on. Koskaan ei tiedä, että mitä seuraavaks tapahtuu. Pääsin onneks illalla muutaman ystävän kanssa iltaa viettämään ja se teki kyllä hyvää. Samalla nähtiin ystäväni uusi asunto. Se talo on seissyt paikoillaan jo 100 vuotta ja oli kyllä ihana kauniine pihapiireineen ja vierasmajoineen. Ehkä joskus saan sieltä muutaman kuvan nappasta teidänkin iloksi.

Tänään olen lähinnä lenkkeillyt. Koirulin voimat tuli takas ja virtaa riittää. Säälittää muutenkin toinen, joka täällä aina arkisin niin paljon vaan sisällä ulos katselee, että oli pakko antaa sen nyt nauttia kunnolla tästä aurinkoisesta päivästä ulkona. Itse oon nyt ihan poikki ja ottanu askelia enemmän kun pitkään aikaan, mutta koira vaikuttaa tyytäväiseltä :)

Toivottavasti teidänkin viikonloppu on mennyt hyvin. Me taidetaan laittaa sauna taas kerran päälle ja rentoutua löylyissä ennen seuraavan viikon kiireitä. Lisäks aion testata tuon mun uuden kasvonaamion. Oon nyt ensimmäistä kertaa ikinä ostanut muutaman korealaisen kosmetiikkatuotteen. Niitä kun tuntuu niin moni kehuvan. Itse oon toistaseks vannoutunut Lumenen tuotteiden käyttäjä, joten innolla odotan, että mitä mun iho tykkää näistä uusista tuotteista. Niistä ehkä joku toinen päivä enemmän.

Ruut

Laavulla

Tässä mun instaan laittamat puhelimen kuvat tältä päivältä. Metsässä oli jo aika syksyistä ja vähän ennen kotimatkaa alkanut sade lisäsi entisestään sitä syksyistä tunnetta. Tämä oli Lakan ensimmäinen retki ja hyvin meni. Tykkäsi tosi kovasti juoksennella metsässä. Vähän se sade harmitti. Tää koira ei oo nimittäin tollasta kunnon sadetta vielä kokenutkaan. Koko sen ajan kun Lakka on meillä ollu niin aina ulkoillessa on ollu sateetonta ja vielä aika lämmintä. Odotellaan mielenkiinnolla syksyä, että mitä tää neitä tuumaa. Oli nimittäin aika tärisevä koira, kun kotiin saavuttiin. Halus heti kaivautua viltteihin..

Tämä viikonloppu tulee varmasti jäämään mun mieleen vielä pitkäks aikaa. Perjantaina tosiaan oltiin vaan kotona ja katsottiin leffaa. Lauantaina herättiin aamulla ajoisa ja päätettiin lähteä käymään meidän tulevalla hääpaikalla. Vähän ottamassa kuvia, että voin alkaa suunnittelemaan, että mitä kaikkea sinne tarvitaan.. Sanoin jo kotoa lähtiessä, että mulla on vähän heikko ja omituinen olo. Siinä lähdettiin kumminkin matkaan. Olo huononi hiljalleen ja viimein oli pakko pysähtyä ja soittaa ambulanssi hakemaan. Onneksi ambulanssi oli nopeasti paikalla, vaikka täytyy kyllä sanoa, että siinä odotellessa aika tuntui menevän hyvin hitaasti. Oli mun elämän ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen ambulanssikyyti. Sairaalassa oon makoillu joskus lapsena, mutta kovin suuria mielikuvia mulla ei siitä ole. Hengenhätää ei muutaman tunnin tarkkailun jälkeen näkynyt olevan, joten päästiin viimein jatkamaan matkaa. Vähän ristiriitaisin miettein, mutta ei niistä sen enempää.

Hääpaikalla tosiaan pyörähdettiin, muuten jäi muut kyläilyt sitten siltä reissulta väliin. Kotona istuinkin illan sohvalla Cheekin keikkaa katsellen. Voi kun olisi ollut mukava olla siellä. Niin monet keikat on tullu kierrettyä ja aina oon tykänny. Toisaalta olis kyllä harmittanut tässä tilanteessa ihan kamalasti, jos nyt olis ne liput tullu ostettua.

Kaikkea sitä voikaan mahtua yhteen viikonloppuun. Vielä on olo vähän omituinen ja aika hissuksiin ollaan tää päivä otettu. Tuo retkipaikkakin valikoitui sen mukaan, että sinne pääsi autolla suoraan nuotion viereen. Oon kumminkin sitä mieltä, että raitis ilma on aina hyväks, vaikka vaan pikkusen hetken. Retkipaikasta sen verran, että oli laavu Laukaan Vihtavuoressa. Siisti paikka, jossa oli puut ja kaikki valmiina. Sinne tosiaan pääseen hyvin autolla ja jos liikuntaa haluaa niin siellä näky olevan erilaisia polkuja metsään, mitä ois voinu lähteä tutkimaan.

Tällaista tänne tänään. Toivottavasti siellä ollaan oltu terveempiä.

Ruut

Aihetta juhlaan

Lauantaina juhlittiin meidän tupareita. Ihan vain muutaman ystävän kesken. Syöden ja seurustellen. Syömisenkin suhteen mentiin ihan vaan pizzalla ja herkuilla. Ajatuksena oli kutsua ystävät kylään ja viettää mukava ilta ihan ilman stressiä valmisteluista yms. Talokaan ei ole vielä ihan valmis, saunasta puuttuu ovi, piha on laittamatta eikä maalauskaan ole aivan valmis. Ei sitä aina tarvitse kaiken olla niin täydellistä tai ihan valmista. Juhlaan oli kumminkin aihetta, koska tää on koti, jota todellakin kannattaa juhlia. Meidän oma ihana koti. Ilta oli onnistunut ja tuntui, että vieraat viihtyivät hyvin. Taisi tehdä meillekin hyvää ihan vaan olla ja nauttia..

Tällä viikolla on muutenkin juhlia. Päästään juhlimaan siskoni pojan synttäreitä. Taitaa olla jo kolmas kerta kun niitä juhlitaan. Aiemmat oli silloin oikean päivän lähellä, kun sankari oli meillä yötä ja seuraavat vanhempieni luona, kun satuttiin olemaan kaikki paikalla ja nyt on sitten ne juhlat :D Niin ja aletaan täällä hiljalleen valmistella niitä kesän pääjuhlia, joihin tekemistä vielä riittää. En ole ihan varma, että haluanko kirjoittaa hääjutuista enempää tänne, ainakaan ennen juhlia, mutta aika näyttää sen.. Monenlaista juhlaa siis täällä. Tosin vasta oltiin niissä oman pappani hautajaisissakin, että kyllä sitä elämään on mahtunut niitä vähän surullisempiakin juhlia.

Nyt kumminkin eletään tätä tiistaita ja ihan kovin arkista sellaista. Päivä tehtiin töitä ja äsken juostiin Lakan kanssa ulkona sillä aikaa kun tuo mies maalasi taloa.

Mukavaa tiistaita myös sinne teille.

Ruut

Terassilla

Tämä kesä on ollut oikea terassikesä. Enkä nyt tarkoita niitä kaupungissa olevia terasseja vaan ihan tuota omaa. Siellä ollaan nautittu aamupalat, syöty lounaat, otettu aurinkoa, luettu kirjoja ja välillä vaan istuttu ihastelemassa ympärillä olevaa luontoa kauniine auringonlaskuineen tai seurailtu järvellä elelevää joutsenten perhettä.

Tänään siivoilin tuota terassia vähän. Putsailin lyhtyjä ja heitin pois kuolleita kukkia. Syksyn pimeinä iltoina aion istua siellä vilttiin kääriytyneenä ja sytytellä kynttilöitä. Tiesin jo heti tänne muuttaessamme, että tällä terassilla tulen viihtymään.

Meidän viikonloppu on kulunut aika rauhallisissa merkeissä. Ensimmäinen pitkä työviikko loman jälkeen tuntui kyllä todella pitkältä. Niin ja turhaan silloin hätäilin tuon koirulin eloa työpäivien aikana. Hyvin on sujunut kaikki ja koira on oma itsensä. Ehkä hieman uhmakkaampi, muttta niin olisin itsekin jos joutuisin viettää monta päivää yksin vaikka seuraa ;) Ja onhan täällä tapahtunutkin monenlaista. On ollut hautajaisia ja vihkimisiä, elämän iloja ja suruja. Arkeen paluu vaatii totuttelua. Ehkä ensiksi voisi aloittaa siitä, että menisi sinne sänkyyn jo ihan vähän aikaisemmin. Olisi sitten silmät jo enemmän auki aamun lenkeillä. Lakka nimittäin oppi uuden rytmin hyvinkin nopeasti ja haluaa innoissaan joka aamu ulos kuuden aikoihin..

Nyt on onneksi sunnuntai ja arki antaa odottaa itseään vielä hetken. Suunnitelmissa päikkärit ja löhöily. Tää rouva on ansainnu nyt pienen lepohetken.

Mukavaa sunnuntaita myös sinne.

Ruut