Keskiviikon kollaasi patikkareitin varrelta


Rummakon patikkareitti. 

Viime lauantaina teki mieli metsään ja siinä aamupalaa syödessä mietittiin, että mihin voisi mennä. Olin jo lokakuussa katsellut Rummakon patikkareittiä vähän sillä silmällä ja silloin aikoinaan yritettiinkin sinne mennä. Se oli vaan se reissu, kun ainoat ohjeet paikalle oli mun puhelimessa ja päätin lähtiessä jättää puhelimen kotiin, että vois kerrankin olla ihan rauhassa. Ajeltiin päättömästi aika pitkä lenkki, kun en tietenkään muistanu koko paikan nimeä.. 

Nyt otettiin tarkat ohjeet paikan päälle ja ihan kovin kauaa ei tarvinnut tällä kerralla ajella. Patikkareitti sijaitsee lähellä Ruuhimäen kylää. Reitti on todella hyvin merkitty, joten eksymään ei oikeastaan pääse, jos vaan liikkuu nuolien osoittamaan suuntaan. Ilma oli raikas ja aurinko paistoi välillä ja metsäkin oli lumeton. Valittavana tällä reitillä on joko 3km tai 5km. Reitin varrella on myös aika monta geokätköä, mutta me keskityttiin lähinnä luontoon. 

Valittiin 5 km reitti, joka oli pituudeltaan just hyvä. Maasto on paikoin erittäin vaikeasti kuljettava ja kiipeilyä ja laskuja reitillä riittää, joten ihan pienille lapsille tämä reitti ei sovellu. Jossakin jyrkimmissä kohdissa on reitillä naruja, joiden avulla nouseminen kallioille helpottuu. Kyllä siinä jalat tutisivat ja sydän hakkasi ja hiki tuli, joten kuntoilusta kävi. Suosittelen myös ottamaan mukaan eväät. Jossain vaiheessa reittiä on kiva laavu, jossa voi paistaa makkaraa ja hengähtää, jos niitä eväitä sattuu mukana olemaan. Meidän oli tarkoitus vaan vähän retkeillä ja eväät jätettiin kotiin. Voitte vaan kuvitella kun puolessa matkassa voimat loppu ihan täysin eikä mitään tankattavaa. Luulin jo että mut pitää hakea jollain pelastushelikopterilla sieltä pois, mutta onneks jostain sitä voimaa sitten tuli pienen huilin jälkeen ja jaksoin kotiin saakka. Grillin kautta tultiin ja ostin kaks ateriaa, jotka söin hetkessä ja jäin vielä kaipaamaan yhtä extra pihviä :) 

Kaikesta rehkimisestä huolimatta voin suositella reittiä ja me jopa mietittiin, että kesällä vois uskaltaa tuolla laavulla yöpyä. Laittasin tietenkin tuon toisen karhulle syötiks siihen oviaukkoon tai sitten valvoisin koko yön kuunnellen jokaista rapsahdusta ;) 

En tiedä kyllästynkö koskaan näihin meidän retkeilyihin, koska taaskin voitiin vain todeta, että kannatti lähteä. Kyllä sitä metsässä mieli lepää ja olihan se taas aika kiva nähdä joku itselleen ihan uus paikka. 

Mukavaa keskiviikkoa. 

Ruut


piikkien takana elämää



Joskus elämän aikana koetut hankaluudet saa meidät kasvattamaan ympärillemme sellaiset piikit, että lähelle on vaikea päästä. Voi kun jokaisella olisi edes yksi ihminen, joka näkis sinne syvemmälle ja uskaltais lähestyä niistä piikeistä huolimatta. 

Näitä kuvia ottaessa tuli oikeastaan mieleen monenlaista ajatusta. Niin omasta elämästä, kuin läheistenkin elämästä. Pikku B (joka siis tuntki mukaan kuviin väkisin) ei välitä kaktuksen piikeistä vaan antaa niille pusuja ja rakastaa ja ottaa leikkiin mukaan. No, ehkä vähän hassua, mutta samalla tavalla se rakastaa meitä siinä ympärillä. Ihan sama millä tuulella ollaan tai miten kiireessä tavataan. Se ilo, että jälleen taas nähdään on jotain hyvin suurta. Se tarttuu. 


Oikein mukavaa alkanutta viikkoa sinne jokaiselle. Ollaan mekin iloisia ihmisistä siinä ympärillä ja rakastetaan. 


Ruut

Luen ja kuuntelen


Sunnuntaissa monesti parasta on se tunne, että on aikaa puuhailla just niitä omia lempparijuttuja. Yksi niistä on ehdottomasti lukeminen. Olinkin jo hetken aikaa odottanut, että pääsen tähän viimeisimpään lainaamaani dekkariin käsiksi. Jännältä kuulostaa ja toivon, että sitä myös on. 

 
Kirjat ja lukeminen on kyllä aina ollut hyvin lähellä sydäntä ja muistan jo pienestä pitäen, että istuttiin kaikki kolme sisarusta sängyllä ja kuunneltiin kun äiti luki meille. Meidän pienessä kylässä  viikon kohokohta oli tiistaisin, kun läheiselle bussipysäkille pysähtyi kirjastoauto. Sinne kipitettiin aina koko porukalla innoissamme. Yks päivä mietinkin, että auton kuljettaja on saanut seurata minunkin elämää aina sieltä ala-asteelta aikuisuuteen saakka. Sitä miten Neiti Etsivät vaihtuivat Nancyyn ja viimein aikuisten kirjallisuuteen. Miten jossain vaiheessa kaikki heppajutut oli pakko lukea, kunnes viimein innoissaan varailin koirakirjoja, eikä tästä mennyt kovinkaan pitkää aikaa, kun meidän mukana kirjastoautolla oli myös koiramme. Kirjastoautossa sai vaihtaa kuulumisia tai sitten vaan olla hiljaa ja tutkia kirjoja. Välillä paikalla olivat kaikki kyläläiset ja välillä vaan meidän perhe. Niin paljon muistoja mahtuu yhteen pieneen autoon täynnä kirjoja. 


Olen aina ollut sitä mieltä että kirjat haluan lukea nimenomaan paperisena versiona. Tietokoneen ruutua en jaksa aina kovin pitkää aikaa kerrallaan tuijottaa, joten jo ihan senkin takia. Viime viikolla latasin kaikista vastusteluistani huolimatta puhelimeeni BookBeatin. Tarkoituksena oli kuunnella sieltä äänikirjoja. Äänikirjoista ei aiemmin tullut mieleen kuin ne lapsuuden kirjastoreissut. Sieltä tiskiltä käytiin valitsemassa kirjapinosta kirja mitä haluttiin kuunnella, jonka jälkeen otettiin kuulokkeet ja mentiin istumaan pöytään. Pöydässä jokaisen kuulokkeille oli sellainen oma kohta ja siinä sitten kuunneltiin jonkun lukemaa tekstiä ja äänimerkin kuuluessa käännettiin sivua. 

Tänä päivänä näiden äänikirjojen avulla ajattelin saada itselleni uutta motivaatiota liikkumiseen. Jo muutaman lenkin perusteella voin sanoa, että kyllä toimivat! Lenkistä tuli huomaamatta normaalia pidempi ja jotenkin se askel vaan kulki siinä kirjaa kuunnellessa. Mukavaa vaihtelua lukemiselle ja olen nyt välillä iltaisinkin kuunnellut Maaret Kallion rauhoittavaa ääntä tai Sami Minkkisen hauskoja juttuja ennen nukahtamista. BookBeatin kautta onkin tullut valittua kirjoja, jotka saavat aikaan ajatuksia ja etenkin lenkkeillessä se on tuntunut jotenkin tosi mukavalta. En yhtään pistä pahaksi, että nyt sitä oikein odottaa seuraavaa lenkkiä ja tarinan jatkumista. 


Nyt saa kumminkin lenkit jäädä tältä päivältä väliin ja taidan asettua tuonne sohvan reunaan. Muutama jakso yhtä seuraamaamme sarjaa olisi tuolla odottamassa, joten ensiksi ne ja sitten vaikka takaisin dekkarin kimppuun. Olisi muuten kiva kuulla teidänkin lukutottumuksia ja ehkäpä jotain kirjasuosituksia myös.. 

Ihanaa ja rentoa sunnuntaita sinne teille myös!

Ruut