Pink





Koko talvi meni aikalailla kirkkaan punaisilla kynsillä ja nyt kevään tullen teki mieli vaihtaa vähän enemmän pinkkiin päin. Mavalan MyDarling on mielestäni nimenä vähän turhankin siirappinen, mutta kynsissä tykkään. Erityisesti niin, että lakkaan pari kerrosta. Yhdellä lakkauksella väri ei ihan niin paljon miellytä. Pysyy muuten kynsissä yllättävän hyvin. Nyt mulla kolmas päivä menossa ja tässä on jo välissä saunottu ja siivottu muutaman kerran. 

 Toinen pinkki juttu, mistä haluan mainita on mun uus Beautyblender. Oon tähän saakka ihan tyytyväisenä levitelly meikkivoiteen omin sormin taputtelemalla. Tätä monet suositteli ja päätin kokeilla. Tuo toinen sen mulle osti, pidin nimittäin itse aika arvokkaana, enkä siksi ole aiemmin hankkinut tätä. Nyt viikon verran käytössä on ollut ja vielä en oikeasti osaa sanoa, että tykkäänkö ihan niin paljon.. Toisaalta meikki levittyy tasaisesti ja nopeasti tämän avulla ja on pysyvä, mutta niin oli mun sormienkin kanssa. Kivalta tuo sieni silti tuntuu käsissä.

Pieni ripaus pinkkiä piristää kyllä kummasti. Pirteä oli päivän aloituskin, kun olin jo 7:30 saanut siivottua koko kodin. Pääsin tänään myös pitkästä aikaa salille ja se oli kivaa se. 

Mukavaa torstaita. 

Ruut


Blogimaailma vs todellisuus



Mies sanoi joskus, että se vois alkaa pitää toista blogia tässä rinnalla. Sellasta, missä tulis esille, miten asiat oikeasti menee tai miltä täällä oikeasti näyttää. Tiedän, että sanoi sen leikillään, mutta jäin kumminkin pohtimaan asiaa. Onhan totta, että blogiin otetaan niitä näittiä kuvia, vaikka ympärillä olisi kaaos (arvaatte varmaan, että mä en täällä sotke ;) ) tai että kirjoitetaan niistä kivoista asioista mieluummin kun niistä muista. Onko siinä kumminkaan mitään pahaa? Voiko hyvien ja kauniiden juttujen näkeminen/etsiminen olla huono asia? Ihan varmasti siellä ruudun toisella puolen ymmärretään se, että hyvin tavallinen ihminen tätäkin blogia kirjoittelee. Kyllä täällä arkisessa elämässä on ne huolet ja murheetkin läsnä ja on monia asioita, mitä mietttii, mutta mitä ei tänne kirjoita tai kuvaa. 

Mä ainakin nautin siitä, että voin miettiä jotain kuvausjuttuja ja asetella esineitä ja tavaroita niin, että saan niistä kivoja kuvia tai sitten siitä, että oikein pohdin, että mitkä kaikki asiat tuo mulle sitä iloa arkeen ja kirjoitella niistä. Hyvä blogipostaus on mulle sitä, että on mieleiset kuvat ja teksti on mua itseäni. Tälläkin hetkellä tietokone on täynnä kuvia, joita en oo vaan jostain syystä laittanu tänne blogiin ja tässä kollaasissa osa niistä. Pieniä yksityiskohtia, mistä ei sitten kumminkaan syntyny mitään tekstiksi asti. Nämä kuvat otettu tässä viikon sisällä. 

Nyt aamulla kun istuin koneelle, mulla oli hetken olo, että ei oo mitään annettavaa. Ei mitään, mistä kirjoittaa. Avasin verhot ja katselin ulos. Harmaata oli pihalla ja mun ajatuksissa. Aloin suunnitelemaan mielessäni tämän keskiviikon kollaasia ja kokosin yhteen kuvia. Mielestäni kuvista oikein huokuu se, että täällä aika on pysähtynyt. Kevät on tuonut kotiin väsymyksen ja mielessä on harmautta. Ei siitä halua kirjoittaa. Eikä siitä, että sairaslomalaisella päivät tuntuvat ikuisuuksilta tai jopa pari euroa on tässä tilanteessa jo melkoinen summa rahaa. Entä ne omat ideat, elämään ja blogiin, ovatko ne ollenkaan hyviä? Ovatko ne hyviä noin muutenkaan ja miksi tuntuu, että ne omat mielipiteet ja ideat ovat aina kovin erilaisia kuin muilla? 

Näissä hetkissä on helpompi nostaa katse, valita hyllystä uusi kirja, laittaa herkullinen aamupala ja ehkä sytytellä muutama kynttilä. Koti on taas siisti, laskut maksettu, pakolliset hommat hoidettu ja ei enää kovin montaa tuntia, että tuo toinenkin taas kotiin tulee. Ainakin mulle on tärkeää välillä pysähtyä hetkeksi. Miettiä, että mikä vois olla tämän päivän hyvä juttu ja mikä saa hymyn mun huulille. 

Mä se vaan kaikesta huolimatta
tykkään täällä kirjoitella ja ottaa kuvia. Haastaa itseäni, elämää ja tehdä siitä just mun näköisen. Hyviä harrastuksia tarvitaan ja mulle tää on ollu näinä vuosina yks niistä rakkaimmista. Kurkistus mun oikeaan elämään ja etenkin niihin ihaniin juttuihin.. Tähän loppuun on muuten pakko sanoa, että mä niin ihailen mun blogiystäviä ja en voi kun hämmästellä, että miten he julkaisevat juttuja ja kuvia lähes päivittäin. Miten te teette sen? :) 

Väsynyt, mutta onnellinen
Ruut

Päivä pellavalakanoissa




Jos viettää koko päivän sängyssä ihan vain ohjelmia katsellen onko päivä silloin mennyt pilalle? Miten tuntuu, että lähes aina yhden löhöpäivän jälkeen olo on ihan hirveä ja sitä vain miettii, että mitä kaikkea olis voinu tehdä. Onhan se eri asia, jos on kipeä, eikä ole muuta vaihtoehtoa kuin pysyä sängyssä. Tänään olis ollu. Olisin voinu lähteä ulos, siivota taas kerran tai muuten vaan hääriä muka tarpeellisena. Aamupuuro syötiin yhdessä ja sen jälkeen otin tietokoneen kainaloon ja majoituin sänkyyn. Sarjoja toisensa perään ja välillä pikkanen kipauisu keittiön puolelle. Hyvin ne tunnit kuluu näinkin. Rehellisyyden nimissä toinen samanlainen päivä saattaisi tuntua jo tuntien tuhlaukselta, mutta ehkä mun omatunto kestää tän. Toisaalta tiedän myös, että illaks on ohjelmaa, joten poistun kumminkin kotoa.. 

Ei niitä tällaisia ihan kokonaan sängyssä vietettyjä päiviä kovin usein enää ole, vaikka tekis varmaan välillä ihan hyvä vähän hellittää nyt vielä kun siihen mahdollisuus on. Päikkäreistäkin luovuin jo varmaan vuos sitten.. 

Mikäs se on täällä taas makoilla pellavalakanoissa harmaana päivänä. Pussilakanat on ostettu H&M ja tyynyliinat Annon. 

Mites teidän tiistai on mennyt? 

Ruut